Blogin koulutusjutut siirtyvät

Tämän blogin koulutukseen keskittyvät jutut siirtyvät toistaiseksi pääasiassa Seisovien lintukoirien koulutus -sivustolle, jossa Apella on oma osio. Noilla sivuilla on myös hyviä videoita ja tekstiä muiden koirien koulutuksesta. Nähdään siis siellä!

Paluu noutotreeneihin

Kuten aikaisemmasta kirjoituksessa mainitsin, tauko noutohommista teki Apelle hyvää. Tällä viikolla otettiin yhdet treenit fasaanilla, ja kyllähän intoa riitti. Onneksi Ape on kasvanut sen verran, että fasaanikin mahtuu jo hyvin suuhun. Apen ote dummyistäkin parani tauon aikana, sillä Ape ei nyt roikottele kaninkarvadummya toisesta päästä, vaan ote on keskeltä. Olen pitänyt nyt noutotreenit hyvin lyhyinä; vain viisi-kuusi toistoa. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että lopetan treenin silloin kun Apella on vielä selvästi intoa napata fasaani tai dummy kädestä. Noutointoa olen kasvattanut myös "hetsaamalla", päästämällä Apen välillä noutoon ilman mitään pakotteita (esim. suoraan heitosta, "paukkuun"), ja myös tekemällä parit noutoharjoitukset, kun Apella on "itsestään" hyvä viretila päällä. Treenausta on haitannut nyt päällä oleva flunssa, joka onneksi on tätä kirjoittaessa jo taittumassa. Nyt viikonloppuna on taas tarkoitus ottaa noutotreeniä fasaanilla, ja lisätä noutoon myös jäljestämistä.

Uusia paikkoja

Tällä viikolla ollaan Apen kanssa etupäässä leikitty. Jonkun verran on kuitenkin treenailtu, lähinnä luoksetuloa ja istumista. Ollaan käyty nyt treenaamassa muuallakin kuin omalla pihalla, ja olen opettanut Apelle istumisen ja luoksetulon pillillä. Asuntoni lähellä on vanha urheilukenttä, jota ei ilmeisesti ylläpidetä, joten totesin sen olevan mainio treenipaikka. Korvien aukipitämistä ollaan treenattu myös, ja se onkin tuottanut tulosta. Eilen käytiin iltasella ensimmäistä kertaa noin parin kilometrin iltakävelyllä, ja Ape pääsi haistelemaan uusia paikkoja vapaana. Mielenkiintoisista hajuista huolimatta Ape oli silti hyvin kuulolla, kun muutamaan otteeseen kutsuttiin luokse. Apen hihnakäytöskin on ainakin toistaiseksi hyvää. Hän on melko nopeasti sisäistänyt, että jos hihna kiristyy, niin matka katkeaa, ja matka jatkuu vasta kun tulee vierelle.

Treenikenttä

Noutohommista ollaan pidetty taukoa, ja eilen huomasinkin sen tuottaneen tulosta. Illallista syödessä Ape roudaili pöydän viereen puupalikkaa makupalan toivossa. Sama toistui tänään aamiaisella. Alkuviikosta Ape taisi tosiaankin olla vähän leipääntynyt noutohommiin, koska silloin hän ei juurikaan leluja ym. näin kanniskellut. Tämä viikonloppu pidetään vielä noudosta taukoa, ja ensi viikolla jatketaan oikean riistan kanssa.

Hinkuti hinkuti

Noutoa ollaan nyt treenattu viimeiset pari viikkoa lähes päivittäin, ja treenattu liikaa liian helppoja juttuja. Tämä siksi, että saataisiin Apen ote noutoesineestä paremmaksi. Hinkkaus on saanut aikaan sen, että Ape on nyt vähän leipiintynyt noutohommiin ja kovin into on poissa. Olimme Apen kanssa tänään jälleen Harjun Mikan luona treenailemassa. Tänään ei siis noudosta oikein tullut mitään. Intoa kaninkarvadummyn etsimiseen ei oikein ollut, ja otekin oli mitä sattuu (vaikka sitä oli muka nimenomaan treenailtu). Otettiin sitten noutoa kyyhkyllä, ja olipa heti aivan erilainen ääni kellossa. Ape oli selvästi enemmän kiinnostunut kyyhkystä, eikä otekaan ollut sellasta jonglööraamista, kuin kanidummyllä monesti on. Selvästikään dummy ei ole yhtä kiinnostava esine kuin oikea riista. Saatiin ohje pitää noutohommista nyt viikon tauko. Sitten kun noutohommat taas aloitetaan, käytetään riistaa (pakkasessa on valmiina muutama fasaani ja saattaapa olla yksi kyyhkykin). Lisäksi jätetään pelkät näkönoudot pois, eli heitetään/viedään/tehdään jälkeä riistalla niin, että Ape joutuu etsimään linnun nenää käyttämällä, sillä nenän käyttökin sai Apen hieman aktiivisemmaksi noudon kanssa. Kolmanneksi: vähennetään pakon määrää, eli Apen ei tarvitse istua ja odottaa lupaa, vaan hän saa "noutaa paukusta". Ideana siis, että koira lähtee noutoon kuin tykin suusta ammuttuna ja etsii innolla noudettavan linnun.

Ensi viikko siis peuhataan etupäässä leikkihommia. Korvien aukipitämistä pitää tosin treenata myös. Minulle kävi jo aika varhain selväksi, että pelkästään nameilla treenaamalla tästä ei tule mitään: Apea ei vaan aina kiinnosta nami niin paljoa, että hän malttaisi tulla pois nuuskimasta hajuja. Eikä ulkona ollessa juurikaan pysty rakentamaan tilannetta niin tarkoin, että houkutus ympäristön tutkimiseen olisi suurempi kuin houkutus namiin. Seuraavaksi voisi kokeilla ottaa vaikkapa jokin lelu mukaan ulos, ja katsoa olisiko se palkkana kiinnostavampi. Jos ei ole, niin sitten otetaan jälleen treeniä kolinapurkin kanssa.

Elsan kanssa pulikoimassa

Ape pääsi eilen Elsan kanssa uimaan. Odoteltiin ensin, että Elsa hoitaa rally-toko möllit alta pois. Hyvin Elsa ne hoitikin, 93 pistettä ja kolmas sija. Sitten suunnattiin Vantaanjoen rantaan.

Elsa pulahti oitis keskelle jokea, jotta saisi rauhaa tunkeilevalta pennulta:

Vaan eipä auttanut, Apestakin on tulossa hyvää vauhtia vesipeto:

Ape ei kuitenkaan pitkiä pätkiä uiskennellut, vaan hänen piti aika ajoin käydä rannalla:

"Hyy! Kalat on pissannu veteen!"

Junamatka

Eilen käytiin Apen kanssa totuttelemassa junaan. Ajettiin ensin autolla Kirkkonummen asemalle, ja hypättiin siellä S-junaan. Ape tosin piti nostaa junaan, sillä junan ovesta kulkeminen itse oli liian jännää. Ape käyttäytyi oikein hyvin junassa, ja jopa makoili osan noin vartin kestäneen matkan ajasta.

Ai mikä matkalippu?

Junaa odottaessa tuli todettua, että ollaan oltu toistaiseksi ehkä hieman liian metsäläisiä. Pitää siis jatkossa käydä Apen kanssa vähän enemmän ihmisten ilmoilla, niin pikkukoira pääsee tottumaan mm. liikenteeseen.

Häiriötreeniä ja pikkulintuja

Koska Ape osaa jo luoksetulon ja kontaktin ottamisen käskystä, ajattelin lisätä niihin hieman häiriötä. Menimme eilen iltapäivästä pihalle siihen aikaan, kun ihmisiä tulee töistä ja kaupasta kotiin. Pihalla oli siis tämän tästä joku kävelemässä. Ape tietenkin kiinnostui pihalla kävelevistä ihmisistä, jolloin kutsuin häntä nimeltä ja käskin luokse. Pari kertaa kävi niin, että Ape reagoi kutsuun ja palkkasin kun hän tuli luokse. Jos Ape ei kääntynyt katsomaan minua, rykäisin tai heilautin kolinapurkkia, jotta fiksaatio pihalla kävelevään naapuriin katkeaisi. Tämän jälkeen kutsuin Apea uudestaan nimeltä, ja kun hän sitten minua katsoi, kutsuin hänet luokse ja palkitsin. Erään pariskunnan kohdalla tätä tehtiin kolme kertaa, sillä tultuaan luokse Ape säntäsi heti takaisin heidän luokse. Taisi olla mukavia ihmisiä. Tämä ei minua haitannut, sillä tarkoituksena ei ollut treenata paikallapysymistä minun luona, vaan korvien aukipitämistä silloin, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu. Käytännössä saatiin siis yhdestä häiriöstä useampi toisto :) Kaiken kaikkiaan tämä oli onnistunut treeni.

Pihalla kulkiessa Ape äkkäsi pari västäräkkiä ja pysähtyi seisomaan niitä. Kääntyi jopa katsomaan minua, ikään kuin kysyäkseen että "No mitäs tehdään?". Lähdin kävelemään Apen luokse ja linnut pyrähtivät lentoon. Ape pysyi paikallaan, mistä kehuin kovasti. Linnut eivät kuitenkaan lentäneet kuin muutaman metrin, joten Ape kiinnostui niistä uudelleen, otti muutaman askeleen ja seisoi uudestaan. Tämä taisi olla pikkutirpoille liikaa, ja ne lähtivätkin pakoon kauemmas. Ape seurasi pari metriä ja pysähtyi, ja mikä parasta: kääntyi katsomaan minua! Siitä kutsuinkin hänet luokse ja palkkasin reilusti.